Murrosikä vaikuttaa nuoreen fyysisten muutoksien lisäksi myös henkisesti. Oma lapsi voi muuttua kerta heitolla öykkäröiväksi teiniksi, joka hakee rajojaan ja koettelee vanhempiensa hermoja. Murrosikäisen sielunmaisemaa ravistelevat ystävyyssuhteet, ihastumiset ja oman identiteetin etsiminen. Teini näkee usein maailman mustavalkoisena, asiat tuntuvat joko hyviltä tai pahoilta, tunteet heittelevät rakkaudesta vihaan ja vanhempien on vaikea pysyä perässä mistä minäkin päivänä tuulee.
Teini-ikäinen kulkee henkisen matkan etsien itseään, omaa polkuaan, omia arvojaan ja identiteettiään. Tie voi olla raskas, mutta välttämätön. Matkalla on ylä- ja alamäkiä, eikä oman jutun löytyminen käy kaikille helposti. Ylilyönnit ja ääriajattelu kuuluvat asiaan. Omaa sielunmaisemaa tuodaan ilmi radikaaleilla muutoksilla ulkonäössä tai tapetoimalla seinät esikuvien julisteilla. Vanhempien on tärkeää venyttää omaa maailmankuvaa ja ymmärtää nuorta. Mielenliikkeet on kohdattava hyväksyvästi ja pidettävä nauruhermot kurissa, vaikka välillä tilanteet kärjistyisivätkin komiikan puolelle.
Vanhemman on suojeltava lasta, mutta silti annettava tilaa kokeilulle ja rajojen etsimiselle. Välillä taiteilu näiden rajamailla on haastavaa. Tietynlaiset säännöt luovat perusturvallisuutta, jota teini-ikäinen kaipaa. Luottamuksen ja yhteisten pelisääntöjen rakentuessa murrosikäiselle voidaan antaa lisävapauksia esimerkiksi kotiintuloajoissa.
Tärkeää teinin ja vanhempien välillä on pitää keskustelukanavat avoimena, vaikka välillä ärräpäät lentäisivät puolin ja toisin. Rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa, niiden keinoin rakennetaan eheä kasvaminen nuoresta aikuiseksi.
